Pekka Tiainen 11.12.2020 Puheenvuoro perusteettomien saatavien perinnän ja ulosoton ongelmasta
Laiton tänne 8.11.2020 kansansanedustaja Jari Myllykosken ym. eduskuntakysymyksen koskien perusteettomien saatavien perintää. Kiitos palautteista. Risto Airikkala esitti kysymyksen siitä, miksi poistettiin saman saatavan toistamiseen perinnän rangaistavuus.
Tämä on 1990-luvun alussa rikoslain uudistuksessa tehtyjä muutoksia että kahteen kertaan perintä ei ole rangaistava. Se on toiminut pankkituen yhtenä muotona, että voi periä saatavan kahteen kertaan ilman seuraamusta. Virhe voidaan kylläkin korjata. Kuitenkaan jos ei tutkita, jää korjaamatta. Saman saatavan toistamiseen perintä on yksi mahdollisuus perusteettomien saatavien perinnässä. Perusteeton saatava voidaan periä jo heti ensimmäisellä kerralla tai sitten kun toistamiseen kun se on jo maksettu.
Tässä ja Jari Myllykosken ym. eduskuntakyselyssä suoraan tähän liittyen on kyse erittäin vakavasta asiasta ja monitahoisesta vyyhdestä jossa oikeusturvan korjaaminen on erittäin tarpeen. Siksi tuon tähän esiin seuraavaa.
1990-luvun pankkikriisistä jäi ongelma. Pankkitukea myönnettiin ja vastaavasti pankkien vaikeasti perittävät saatava siirtyivät Arsenalille. Se oli velkakirjakauppa sisällöltään, vaikka tätä ei kutsuttu velkakirjakaupaksi.
Seurasi kuitenkin että pankkien taseisiin jäi saatavakirjauksia, joita on sitten peritty kauan. Olivatko ne oikeita saatavia, on oma kysymyksensä. Toinen asia on, että vaikka olivat pankkituet, tällaisia jäi taseisiin. Epäselvyyttä näyttää olevan mitä oli siirretty Arsenaliin.
Arsenalin kohdalla saatavat ovat jakaantuneet kolmeen osaan. Yksi osa siirrettiin Finnveralle perusteena, että oli maksukykyä ja elinkelpoisuutta kun on yritys. Jotain jäi Arsenaliin. Valmistelin muutama vuosi sitten ehdotuksen sen purkamisesta ja asia eteni. Käsitän että asia juuttui osaksi siihen, että oli vielä oikeusasioita ja perintää noin 20 vuoden jälkeen. Arsenalin taseessa oli noin 200 milj. euroa mutta tulin sitten käsitykseen, että tämä oli saatavaksi kirjattua mutta siitä vähintään osa jää saamatta koska perittävät eivät kykene maksamaan usein isoja summia.
Kolmas asia oli että 12,2 miljardin markan eli noin 2 miljardin euron Arsenal-saatavat myytiin -norjalaisomisteiselle perintäyhtiölle Aktiv Hansa ja C&A Finland Oy:lle ilmeisesti norjalaisomisteinen sekin 31.3.2000 600 milj. markalla eli 2 000 milj. euroa noin 100 milj. eurolla eli 5 %. Myytyjä saatavia oli 76 000 kpl. Ainakin 100 milj. markkaa on tiettävästi palautettu perusteena myynnin ehto, että jos saamiseen tulee lain muutosten tms. vuoksi vaikeutta, ostosummasta palautetaan. Eli 2 miljardista eurosta on Suomen valtio saanut enintään 80 milj. euroa.
Mikäli velalliset olisivat voineet maksaa veloistaan sen mitä Aktiv Hansa ja C&A Finland Oy maksoivat tai enemmän, valtio olisi saanut saman tai enemmän ja velkaongelma olisi yrityksiltä ja ihmisiltä lakannut. Sen sijaan perintä ja ulosotot jatkuivat jatkumistaan. Ulosotot koska näitä peritään Norjaan Suomen ulosottojärjestelmän avustuksella ja syntyy vahinkoa Suomeen, koska velkomisen kohteet eivät vapautuneet tästä pitkiin aikoihin ja seuraukset jatkuvat koska ulosotto synnyttää uutta ulosottoa kun ei kyetä maksamaan lainoja, veroja ym. Tämä kaikki on seurausten takia koitunut myös Suomen valtion vahingoksi ja varmastikin suuremmassa määrin mitä valtio saatavista sai.
Tämä on ollut yksi pankkituen muoto, mutta ei siten, että pankit olisivat saatavia jälkeen päin saaneet vaan ainoastaan 1990-luvun pankkituen mutta seuraamuksissa ovat menettäjiä Suomen valtio kun velkomisen kohteet eivät ole voineet jatkaa normaalia elämään ja elinkeinotoimintaa ja on menetetty verotuloja. Lisälasku valtiolle on tullut ulosottojärjestelmän menoista ja luottamuksen menettämisestä. Häviäjinä ovat myös pankit kun seurauksena on ollut myöhempiä saatavaongelmia. Hyötyjät ovat olleet nämä perintäyhtiöt.
Kerrotulla on jatko. Aktiv Hansa ja C&A Finland Oy muuttuivat myöhemmin Aktiv Kapitaliksi ja Aktiv Kapilal Portfolioksi kunnes ne osti PRA Group Yhdysvalloista.
PRA Groupin asialla on Suomelle monenlainen merkitys:
1. On mahdollista että peritään olemattomia tai perusteettomia saatavia. Tästä on tämä esimerkki. PRA Group tuomittiin New Yorkin tuomioistuimessa 2014 ja 2015 siitä, että oli velkonut saatavia ilman velkakirjaa ja saamistodistuksia ym. Se joutui palauttamaan 80 milj. dollaria velkomilleen ja sain rajoituksia uusien asiakkainen ottamiseen. Suomen näkökulmasta tällä on se merkitys että Suomessa otettiin käytäntö, että oikeus ei tutki velkomisia eikä vaadi velka-asiakirjoja tai saamistodistuksia pääsääntöisesti. Otan liitteeksi taulukon, joka kertoo tilanteesta. oikeuden ratkaisuja annetaan Suomessa nykyisellään huikeat noin 590 000 kpl vuodessa ja niistä käräjäoikeuksissa 550 000 kpl eli 93 %. Näistä 440 000 kpl arvioidaan vuonna 2021 olevan summaarisia eli 80 % eli 4/5 osaa käräjäoikeuksien ratkaisuista ja kolme neljännestä kaikista oikeuksien ratkaisuista. Summaarisuus kun ei tutkita eikä vaadita velkakirjoja eikä saamistodistuksia, aiheuttaa suuren mahdollisuuden, että peritään olemattomia ja perusteettomia saatavia. PRA Groupin saamat tuomiot Yhdysvalloissa ovat näyttöä siitä, että tällainen on todellisuutta. Suomessa on eri velkomisasioita, joissa on vahva epäily ja näyttöä tästä. Kumminkaan massiivinen tuomitseminen ilman tutkimista sisältää mittavan mahdollisuuden virheiden olemassa oloon. Lisäksi tutkituissakin asioissa kiire voi johtaa summaaristyyppiseen menettelyyn eikä velka-asiakirjoja vaadita. Tämä johtaa esimerkiksi velkakirjakaupassa (sama saatava voi kiertää useammankin velkojan kautta) siihen. että velkojalla ei ole oikeuden päätöstä, kun velkakirja on ostettu ennen oikeuden päätöstä ja käsittely jatkuu vanhan velkojan ja velalliseksi kutsutun välillä.
Nimenomaan velkomisasiat ovat oikeudessa lisääntyneet. Niitä oli käräjäoikeuksissa 1995 pankkikriisin aikaan 50 000 kpl vuodessa ja muita noin 200 000 asiaa. 2005 oli velkomisasioita 70 000 ja muita edelleen tuo 200 000. 2010-luvulla velkomisasioiden määrä nousi yli 300 000:n ja on sitten ollut lähellä 350 000 ja muiden asioiden määrä ei ole lisääntyneet 200 000:sta paljoakaan. Aivan viimeisimpiä lukuja en ole tutkinut ja vaikeutta on, että muutama vuosi sitten Tilastokeskus lopetti näiden tilastoinnin osana säästötoimiaan.
2. Suomen lakiin otettiin 1.1.2013 lukien asiamiespakko ylimääräiseen muutoksenhakuun Korkeimpaan oikeuteen. Asiamies maksaa ja tämä estää asioiden viemistä ylimääräiseen muutoksenhakuun. Tämä ja oikeuskulukorvaukset ja etenkin vuodesta 2016 alkaen korotetut tuomioistuinmaksut muutoinkin kuten myös oikeuteen pääsyn rajaukset kuten että 1. käräjäoikeudet ovat pyrkineet jättämään ulosoton virheet käsittelemättä ja nojaamaan ulosottoon eli täytäntöönpanon toimiin ja päätöksiin ja luopumaan valvojan tehtävästään työmääräänsä vähentääkseen ja 2. ovat tulee jakokäsittelyluvan hakemiset että saan asian hovioikeuteen sen jatkoksi että KKO:ssa on valituslupamenettely.
3. PRA Group astui kuvaan toista kautta Suomessa siten, että se osti nuo Aktiv Kapitalin ja Aktiv Kapital Portfolion jolloin Arsenalilta siirtynyt Suomen pankkikriisipankkien saatavaomaisuus siirtyi PRA Groupille paitsi siltä osin kuin Aktiv Kapitalin ja Aktiv Kapital Portfolion omistajat saivat myyntihinnan kautta hyötyä. Juridiseksi oikeustoimihenkilöksi Arsenalin myymien saatavien asiassa tuli PRA Group.
4. PRA Group tuli Suomessa kuvaan myös sitä kautta, että teki maihin nousun Suomeen, että sen ostaessa Aktiv Kapitalin ym.. se osti näiden muita saatavia Suomesta. Aktiv Kapital oli ostanut niitä virolaiselta As Lhv Pankilta, joka teki maihinnousua Suomeen ostamalla saatavia toiselta virolaisryhmältä, joka oli ostanut niitä ainakin vaikeuksia kohdanneelta Luottotalo Fennolta. Tässä näkyy, miten velkakirjakauppa kiertää. Luottotalo Fennon velkomiset ovat päätyneet Viro- ja Norja-mutkien (Aktiv Kapital ym.) kautta Yhdysvaltain PRA Groupille. Esimerkiksi Lindorff oli ostanut S-Pankilta saatavia, joista ainakin osan S-Pankki oli ostanut Yhdysvaltain finanssikriisissä romahtaneen Citigroupin Citibankilta joka jätti Suomen kun pääyhtiö romahti. Suomen oikeuskäytännössä ei näitä asioita tutkita, ovatko saatavat oikeita. Pekka Tiainen: korjasin 11.12.2020 edellistä kohtaa eli että Lindorff oli se, joka osti S-Pankilta Citibankin entisiä saatavia.
Saamistodistusten ja -asiakirjojen suhteen tilanne on se, että ulosottokaaressa velvoitetaan ulosottomiestä hankkimaan velkakirjat ulosotossa olevan vaatiessa sitä kirjallisesti.
Sitä ei ole tullut esille, että näin meneteltäisiin. Ulosottokaarta koskeneessa hallituksen lakiesityksessä tämän asian osalta viitataan hallituksen esitykseen ulosottolain uudistamisen yhteydessä 2001. Siinä perustellaan sähköisyyden ym. perusteella käytäntöjen yksinkertaistamista mutta perustelut voi ymmärtää sitenkin, että jos on selvittämisen tarve, asiakirjat on hankittava. Se käsitys on muodostunut että niitä ei hankita ulosoton alkaessa tai sen aikana. Jos näin tapahtuu, tästä seuraa, kun oikeudessa ei ole vaadittu dokumentteja, eikä ulosottokaan vaadi, ulosotto voi jatkua kauan ilman asian selvittämistä. Selvittämistä vaikeuttavat oikeudenkäynnin kustannukset ja muut rajoitukset oikeuteen pääsyyn ja ulosotossa olevien joutuminen taloudellisesti ahtaalle.
Asia, jota yllä käsittelen, on valuvika Suomen oikeusjärjestelmässä.
Toimivassa oikeusvaltiossa se kuuluu korjata.
Jatkan toisen kerran ulkomaanvaluuttavelka-asiasta, joka kaatoi yrityksiä, perintäyhtiöasiasta muutoinkin ja ulosoton suojaosuusasiasta. Ehkä myös muusta
