EU:n rahastosta on järjestettävä kansanäänestys

Tuomas Malinen on sitoutumaton taloustieteen dosentti, Helsingin yliopistosta, Toimitusjohtaja, GnS Economics,  jonka kiinnostusalueita ovat makrotaloustiede, talouskasvu, talouskriisit, tulonjako. Ks. Malisen kotisivu: https://gnseconomics.com/

Katso tästä Malisen kirjoitus Uusi Suomessa

Euroopan unionissa on valmistunut suuri puhallus. EU-johtajat ovat sopineet niin kutsutusta elpymisvälineestä, vaikka sillä on hyvin vähän tekemistä taloudellisen elpymisen kanssa.

Käytännössä rahastoa voisi kutsua ”elpymisen vastaiseksi välineeksi”.

Suomi maksaa 6,6, miljardia (takuina ja maksuina) ja ”saa” EU:lta arviolta 3,2 miljardia euro. Kuka väittää, että ”saamme EU:sta rahaa” ei selkeästi ymmärrä matematiikkaa, yhtään. Onkin lähes varmaa, että jos EU:lle jaettavat varat olisi käytetty meillä kotimaassa, se olisi elvyttänyt talouttamme huomattavasti paremmin.

On myös puhdas vale, että rahasto pelastaisi vientimme (ja taloutemme), koska kriisi on globaali ja rahaston koko liian pieni, kuten aikaisemmin selitin. Silti poliitikkomme näyttävät toistelevan tätä valhetta edelleen. Se ei kuitenkaan ole sovitun rahaston pahin ongelma.

Vaikka rahaston varoista suurin osa on suunniteltu jaettavaksi seuraavina kahtena vuotena, vaikuttaa rahasto EU:n rahoitusrakenteisiin 40 vuoden ajan. Kyseessä ei ole mikään väliaikainen väline, ainakaan ihmisen iässä mitattuna. Kyseessä on käytännössä pysyvä mekanismi, jota varmasti käytettäisiin myös jatkossa.

Eurooppaoikeuden professorin ja perustuslakivaliokunnan asiantuntijan, Päivi Leino-Sandbergin mukaan rahoitusmallia tullaan varmasti soveltamaan uudelleen, kun on kerran linjattu, että perussopimukset eivät estä EU:n toiminnan rahoittamista velaksi. Samaan näkemykseen on päätynyt myös entinen valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston ylijohtaja, Peter Nyberg. Valtiotieteiden tohtori Nyberg myös aivan oikein linjaa, että rahasto käynnistää liittovaltiokehityksen.

Rahasto onkin siirtyminen tulonsiirtounioniin ja edelleen liittovaltioon. Se on EU:n perussopimuksen, SEUT:n, artiklan 125 selkeä rikkomus. Samalla EU:n lainanotto ja tulonsiirtojen jakaminen budjetin kautta rikkoo SEUT:n artiklaa 310. Emmekä me koskaan ole äänestäneet tulonsiirtounioniin tai liittovaltioon liittymisestä.

Nyt hallituksemme on myös linjannut, että meidän ei tarvitse kuunnella asiassa perustuslakimme korkeinta tulkitsijaa, perustuslakivaliokuntaa. Perustuslaki on yksittäisen kansalaisen tärkein suoja, jota perustuslakivaliokunta tulkitsee. Nyt hallitus katsoo, käytännössä, että poliittinen tahtotila ohittaa sen.

Samalla hallitus rikkoo omaa hallitusohjelmaansa, jossa linjattiin, että ”kullakin jäsenmaalla on ensisijainen vastuu omasta taloudestaan”. Nyt sovittujen tulonsiirtojen myötä talousvastuuta siirtyy EU:lle ja sitä kautta muille jäsenmaille.

On ilmiselvää, että tämä ei ole se Euroopan unioni, johon liityimme, eikä tämä politiikka ole se mistä eduskuntavaaleissa äänestimme.

Tämän vuoksi Suomessa on nopealla aikataululla järjestettävä kansanäänestys EU:n ”elpymisvälineestä”. Muuten luisumme laittomuuden tielle, missä perustuslain yksittäiselle kansalaiselle tuoma suoja ei enää päde.

Valtioneuvosto on myös ”elpymisvälineestä” antamassa lausunnossaan linjannut, että:

“Valtioneuvosto korostaa, että asian valmistelun yhteydessä on syytä käydä riittävästi julkista keskustelua niin kotimaassa, Euroopassa kuin eduskunnassa. Päätösten legitimiteetin kannalta laaja kansalaishyväksyntä on tarpeellista.”

Jos hallitus ei suostu kansanäänestykseen, on sen erottava ja meidän on saatava sanoa kantamme rahastoon uusissa vaaleissa. Mikään muu ei ratkaise sitä valtiosääntöoikeudellista kriisiä, johon hallituksemme on meidät vienyt.