MEDIAN VELVOLLISUUS   

Päivitetty 9.10.2020                                                                                                                                                           Velvollisuus lisätty 11.10.2020

Tässä Jorma Jaakkolan artikkelilinkki

Median tehtävä ja velvollisuuskin on – koska Suomella ei ole euro-aikana ollut omaa raha- ja talouspolitiikkaa – esittää Suomen kohtalon kysymys:

 – Harhautettiinko eduskuntaa tekaistulla EMU-varaumalla, joka oli kirjoitettu 20.12.1993 pidetyn EU-ministeriryhmän kokouksen salaiseksi määrätyn pöytäkirjan 16/93  pykälään 6?

Pöytäkirjan 6. pykälän teksti:

”Todettiin, että talous- ja rahaliiton osalta Suomi ilmoittaa ko. neuvotteluluvun olevan suljettavissa. Siinä yhteydessä muistutetaan, että kansalliset päätökset, joita Suomen osallistuminen EMU:n kolmanteen vaiheeseen edellyttää, tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa.”

Pöytäkirjan mukaan kokoukseen osallistuivat pääministeri Esko Aho ja ministerit Pertti Salolainen, Heikki Haavisto, Sirpa Pietikäinen, Ilkka Kanerva, Toimi Kankaanniemi sekä EU-ryhmän ulkopuolisena sisäministeri Mauri Pekkarinen. Kokouspöytäkirjan salaista liitemuistiota 1075/93 esitteli kokouksessa virkamiespääneuvottelija, alivaltiosihteeri Veli Sundbäck.

”Pesonen korosti myös sitä, että ainut peruste tehtaiden sulkemiselle on kustannuskilpailukyky. Häneen mukaansa Suomessa on parinkymmenen vuoden ajan otettu velkaa ja korotettu veroja samanaikaisesti kun rakenteelliset uudistukset ovat jääneet tekemättä.”

”Kun 20 vuotta sitten, aika tarkalleen, mentiin euroon niin, silloin se tarkoitti uutta maailmaa ja me ei oo opittu koko yhteiskuntana elämään tässä euro-maailmassa ja jotenkin on tullut sellainen kuva, että veroja korottamalla ja velkaa ottamalla asiat ratkee…”

VALTIOPETOS

Euron käyttöön ottaminen on valtiopetos, rikos, joka ei vanhene. Median on Suomen pelastamiseksi otettava vastuu valtiopetoksen uutisoinnista.

Eduskuntaa harhautettiin todistettavasti ennen EU-liittymislain hyväksymistä. Tästä seuraa, että Suomi ei valtiosääntöoikeudellisesti ole EU:n eikä euro-alueen jäsen. EU:n elvytyspaketti ei kuulu Suomelle, eikä mikään muukaan EU-säädös.

EU:sta ei tarvitse edes erota, vaan irtaantua. EFTA-jäsenyys vuodelta 1986 turvaa Suomen kaupalliset edut.

TAUSTAA

Valtiosääntökomitean mietinnössä 1990:7 muotoiltiin isänmaallisessa hengessä – esteeksi tulevalle euro-jäsenyydelle – Hallitusmuodon 72 §:ään teksti: ”Suomen rahayksikkö on markka.”

Eduskunta hyväksyi komitean esittämän lakiehdotuksen perustuslain säätämisjärjestyksessä ja samalla Suomen Markka tuli presidentti Koiviston huomaamatta kirjoitetuksi Hallitusmuotoon. Koiviston ongelmaksi tuli, että lakiesitystä Markan poistamiseksi Hallitusmuodosta ei tulisi EU-liittymislain hyväksymisen yhteydessä eduskunnasta löytymään tarvittavaa 5/6 kiireellisyysenemmistöä.

Ongelman ratkaisemiseksi turvauduttiin eduskunnan harhauttamiseen tekaisemalla 20.12.1993 EU-ministeriryhmän pöytäkirjaan 16/93 valheellinen EMU-varauma ja toivottiin, ettei huijaus koskaan paljastu.

Euro-päätöksentekoon liittyvän EU-ministeriryhmän kokouksen pöytäkirja 16/93 määrättiin Ulkoministeriössä salaiseksi ja valtiopetoksen tehneitä suojellakseen korkein hallinto-oikeus vahvisti salassapidon salaamisargumentteja koventaen.

Demokratian toteutuminen perustuu julkisen hallinnon päätöksenteon avoimuuteen.

Valtiosääntöoikeudellisesti Suomen rahayksikkö on edelleen Markka, sillä ilman lakia sitä ei voi euroksi muuttaa.

EURO-PÄÄTÖKSENTEON DOKUMENTIT

Presidentti Koivisto oli jo 20.12.1991 antanut pääministeri Esko Aholle ohjeet unionin jäsenyyden parlamentarisoimiseksi. Koivisto ei halunnut toimia näkyvästi. Tieto Koiviston antamista ohjeistuksista löytyy Koiviston muistelmista “Historian tekijät Kaksi kautta II”, kaksi sitaattia sivulta 534:

“EY päätti joulukuun 9. päivänä 1991 huippukokouksessaan Maastrichtissa asettaa yhteisön tavoitteeksi kiinteämmän raha- ja talous- sekä poliittisen unionin. Kokouksessa otettiin myös myönteinen kanta yhteisön laajentumiseen. Jäsenyysneuvottelut ilmoitettiin voitavan aloittaa seuraavana vuonna.”

”Toinen peruslähtökohta minulla on ollut pyrkiä kaikin keinoin välttämään sitä, ettei tasavallan presidentin asema ja päätöksenteko tulisi tarpeettomasti esille. Asiaa pitäisi kaikin tavoin pyrkiä hoitamaan parlamentaarisesti sillä tavalla, että hallitus asiaa käsittelee.”

Maastrichtin sopimuksen ensisijainen tavoite oli Talous- ja rahaliitto (EMU) eli yhteinen rahayksikkö. Ulkopolitiikasta määränneen Koiviston ongelmana siis oli, että Suomen Markka oli kirjoitettu Hallitusmuodon 72 §:ään ja Markan poistaminen Hallitusmuodosta vaatii eduskunnan 5/6 kiireellisyysenemmistön. Koivisto tiesi myös, että Suomen kansallinen euro-päätöksenteko eli Markan poistaminen Hallitusmuodosta umpeutui 31.12.1994, joten lakiesitystä ei voinut jättää lepäämään yli vaalien.

Niinpä eduskunnalle ja perustuslakivaliokunnalle päätettiin syöttää valheellinen EMU-varauma, joka kirjoitettiin 20.12.1993 EU-ministeriryhmän salaisen kokouspöytäkirjan 16/93 pykälään 6:

”Todettiin, että talous- ja rahaliiton osalta Suomi ilmoittaa ko. neuvotteluluvun olevan suljettavissa. Siinä yhteydessä muistutetaan, että kansalliset päätökset, joita Suomen osallistuminen EMU:n kolmanteen vaiheeseen edellyttää, tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa.”

Eduskunnan pöytäkirjaan on 13.6.1994 kirjattu puhe, jossa pääministeri Esko Aho käytti salaiseen pöytäkirjaan kirjoitettua valheellista EMU-varaumatekstiä:

”Kansalliset päätökset Suomen osallistumisesta EMU:n kolmanteen vaiheeseen tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa. Tämän olemme neuvotteluissa Euroopan unionille ilmoittaneet.”

Pääministeri Esko Aho oli ollut EU-neuvottelujen asiantuntijana syyskuussa 1994 antamassa perustuslakivaliokunnalle salaiseen pöytäkirjaan kirjoitetun EMU-varauman luonteisen lausuman. Niinpä perustuslakivaliokunta kirjoitti lausuntoon PeVL 14/1994:

”Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen puolelta on jäsenyydestä neuvoteltaessa todettu, että talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen edellyttää valtiosäännön mukaan eduskunnan myötävaikutusta.

Tähän viitaten perustuslakivaliokunta katsoo, että liittymissopimus ei vielä voi merkitä sitoutumista osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen.”

Toisen virkkeen alleviivattu teksti oli Ahon hallitukselle niin merkittävä, että jos sitä ei olisi lausunnossa ollut, olisi hallituksen pitänyt EU-liittymislakiesityksen yhteydessä antaa eduskunnalle lakiesitys Markan poistamiseksi Hallitusmuodon 72 §:stä.

Valtiopetoksesta on Koiviston kuoltua ensisijaisesti vastuussa silloinen pääministeri Esko Aho. Aho onnistui valheellisella EMU-varaumalla siirtämään perustuslakiongelman tulevaisuuden ongelmaksi. Tosiasia on, että euro tuli voimaan neuvoston asetuksella, johon ei EU-jäsenyyden velvoitteena enää kysytä eduskunnan mielipidettä. Siitä huolimatta pääministeri Lipponen järjesti eduskuntaan luottamuslauseäänestyksellä euro-näytelmän 17.4.1998.

Jo valtiopetoksen valmistelu tuomitaan valtiopetoksena.

Valtiopetoksesta seuraa, että Suomen EU- ja euro-jäsenyys on MITÄTÖN.  Tästä seuraa, ettei EU:n elvytyspaketti eikä mikään muukaan EU-määräys koske Suomea.

EU:n elvytyspaketti ei ole tilapäinen, vaikka ministerit näin väittävät. Järkyttävintä on, että se tulee voimaan neuvoston asetuksella, joka on voimakkainta – suoraan sovellettavaa EU-oikeutta, josta Suomen eduskunnan täysistunto ei saa äänestää, vaan pääministeri Marin antoi EU:ssa päätetyn asian eduskunnalle tiedoksi pääministerinilmoituksella.

Ks. maininta ”neuvoston asetus” Perustuslakivaliokunnan pöytäkirjasta 2.9.2020 kohdista 3, 4 ja 5 https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KokousPoytakirja/Sivut/PeVP_52+2020.aspx

Kysymys:   Miksi Perustuslakivaliokunta teki vain em. pöytäkirjan, miksi ei se ei antanut lausuntoa?

Ovatko perustuslakivaliokunnan jäsenet ymmärtäneet, että asetus on voimakkain EU-säädös?

Suomen medialle!

Valheellinen EMU-varauma on ydinasia EU:sta ja eurosta irtaantumiseen

Kaipolan paperitehtaan sulkeminen on seurausta valheellisesta EMU-varaumasta ja käytännön osoitus euron haitoista, siitä, ettei Suomella ole omaa raha- ja talouspolitiikkaa.

On väärin käyttää ilmaisua ”pitää EROTA EU:sta”, sillä valtiosääntöoikeudellisesti Suomi ei ole ollut päivääkään EU:n eikä siten myöskään euro-alueen jäsen.

Esitän valtionhallinnon EY- ja euro-päätöksenteon salaiset dokumentit kotisivullani   http://jormajaakkola.fi/EMU-petos

Suomen perustuslaki ja sen noudattaminen on kaiken A ja O.

Euron käyttöön ottaminen samoin kuin jo lokakuussa 1992 hyväksytty ETA-sopimus ovat valtiopetoksia, rikoksia, jotka eivät vanhene.

Demokratian toteutuminen perustuu julkisen hallinnon päätöksenteon avoimuuteen. Korkean valtiojohdon ETA-, EY- ja EU-päätöksentekoon liittyviä asiakirjoja on määrätty salaisiksi.

Valtiopetoksista ja salailusta ovat vastuussa Ahon hallituksen ministerit, jotka olivat toimineet presidentti Koiviston ohjeiden mukaisesti. Vale-jäsenyydestä seuranneista sopimuksista ja ”takuutuksista” vastaavat allekirjoittajat henkilökohtaisesti samalla tavalla kuin Risto Ryti yksin vastasi Ribbentrop-sopimuksesta.

Valtiopetoksista seuraa, että Suomen EU- ja euro-jäsenyys on MITÄTÖN. Myös valtiopetoksen valmistelu tuomitaan valtiopetoksena.

Valtiopetoksista siis seuraa, että Suomen EU- ja euro-jäsenyys on MITÄTÖN. Tämän toteaminen on ydinasia nyt kun, Kaipolan paperitehdasta ollaan laittamassa kiinni. Syynä kannattamattomuuteen on vain se, että valtiopetoksen johdosta Suomen vientiteollisuuden kilpailukykyä ei voida parantaa devalvaatiolla.

Ratkaisuna on Fixit ja sen myötä itsenäinen raha- ja talouspolitiikka. Fixit eroaa Brexitistä siten, että pelkkä ilmoitus EU:sta irtaantumiseen riittää, sillä Suomen ei tarvitse neuvotella mitään. Suomella nimittäin on jo olemassa sopimus. Suomen Efta-jäsenyys vuodelta 1986 turvasi Suomen kaupalliset edut vielä vuonna 1994.

Valtionhallinnon dokumenteilla näytän todeksi monenlaista demokratian vastaista Suomen ETA-, EY- ja EU-päätöksenteossa, mutta koska euron haittapuolena on vientiteollisuuden kilpailukyvyn menetys, keskityn oleelliseen eli:

Salainen EMU-varauma on Suomen talouden pelastamisen ydin

Salaiseksi määrätyssä pöytäkirjassa on eduskunnan harhauttamiseksi tekaistu EMU-varauma, jonka toteaminen on avain Suomen talouden selviytymiseen.

Median on otettava vastuu valtiopetoksen uutisoinnista.

Dokumenttien mukaan Suomen eduskunnan euro-päätöksenteon määräaika umpeutui jo vuonna 1994. Perustuslaillisena ongelmana EU:hun liittymiseen oli nimenomaan Hallitusmuodon 72 pykälään kirjoitettu Suomen Markka. Oli selvää, ettei eduskunnasta tulisi syksyllä 1994 EU-liittymislain käsittelyn yhteydessä löytymään 5/6 kiireellisyysenemmistöä Markan poistamiseksi Hallitusmuodosta. Ongelman kiertämiseksi korkea valtiojohto turvautui valheeseen. Niinpä Suomen EU-ministeriryhmän 20.12.1993 pitämän kokouksen pöytäkirjaan kirjoitettiin tekaistu EMU-varauma perustuslakivaliokunnan ja koko eduskunnan harhauttamiseksi. Kokouspöytäkirja määrättiin salaiseksi.

Salaiseen pöytäkirjaan kirjoitettuun valheeseen liittyvä huijaus markan vaihtamisesta euroksi oli presidentti Koiviston määräämää ulkopolitiikkaa. Siksi kokoukseen osallistuneet ministerit eivät ilmeisesti toimineet oma-aloitteisesti, mutta he ovat vastuussa valtiopetoksen valmistelusta. Kokoukseen osallistuivat pääministeri Esko Aho ja ministerit Pertti Salolainen, Heikki Haavisto, Sirpa Pietikäinen, Ilkka Kanerva, Toimi Kankaanniemi sekä EU-ministeriryhmän ulkopuolisena osallistujana sisäministeri Mauri Pekkarinen. Kokouspöytäkirjan salaista liitemuistiota 1075 esitteli kokouksessa virkamiespääneuvottelija, alivaltiosihteeri Veli Sundbäck.

Salaisen pöytäkirjan 6 §:ään 20.12.1993 kirjoitetun EMU-varauman ja Brysselissä 21.12.1993 julistuksen luetun tekstin sanojen vertailu paljastaa ministerien pelin kaksilla korteilla. EMU-varaumaa muistuttava salaisen pöytäkirjan 6 §:n muistutusteksti oli tehty nimenomaan eduskunnan harhauttamista varten.

Salaiseen pöytäkirjaan oli kirjoitettu:

”Siinä yhteydessä muistutetaan, että kansalliset päätökset, joita Suomen osallistuminen EMU:n kolmanteen vaiheeseen edellyttää, tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa.”

Brysselissä seuraavana päivänä (21.12.1993) julistuksena luettu englanninkielinen teksti kuuluu:

”The national decisions necessery for Finland’s participation in the third phase in accordance with the provisions of the Treaty shall be taken in due time by the parlament and the Governement.”

”In accordance with the provisions of the Treaty” tarkoittaa ”Perustamissopimuksen määräysten mukaisesti” eli Suomen EU-liittymislain hyväksymisen yhteydessä.

Julistuksen englanninkielinen teksti todistaa, että kysymyksessä on eduskunnalle kerrottu valhe.

Pääministeri Esko Aho piti 13.6.1994 eduskunnassa puheen, jossa hän käytti salaiseen pöytäkirjaan tekaistua EMU-varaumaa näin sanoen:

”Kansalliset päätökset Suomen osallistumisesta EMU:n kolmanteen vaiheeseen tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa. Tämän olemme neuvotteluissa Euroopan unionille ilmoittaneet.”

Sana ”aikanaan” antoi mielikuvan, että eduskunnalle olisi neuvoteltu mahdollisuus poistaa Markka Hallitusmuodon 72 §:stä myöhemmin. Sanat ”In due time” merkitsevät määräaikaa eli vuoden 1994 loppuun mennessä. Lauseen ”The Treaty shall be taken in due time by the parlament and the Governement” käännös kuuluu: ”Parlamentti ja hallitus hyväksyvät sopimuksen ajoissa.”

Joidenkin tietojen mukaan pääministeri Esko Aho ja virkamiesneuvottelija Veli Sundbäck olivat EU-neuvottelujen asiantuntijoina syyskuussa 1994 antaneet perustuslakivaliokunnalle EMU-varauman luonteisen lausuman. Perustuslakivaliokunnan lausunnon PeVL 14/1994 vp teksti kuuluu:

”Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen puolelta on jäsenyydestä neuvoteltaessa todettu, että talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen edellyttää valtiosäännön mukaan eduskunnan myötävaikutusta.

Tähän viitaten perustuslakivaliokunta katsoo, että liittymissopimus ei vielä voi merkitä sitoutumista osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen.”

Toisen virkkeen lihavoitu teksti oli Ahon hallitukselle niin merkittävä, että jos sitä ei olisi ollut olemassa, olisi hallituksen pitänyt EU-liittymislain yhteydessä antaa eduskunnalle lakiesitys Markan hävittämiseksi Hallitusmuodon 72 §:stä.

Toisessa virkkeessä mainitaan sana ”liittymissopimus”, jolla tarkoitetaan Korfulla juhannuksena 1994 allekirjoitettua sopimusta. Mainittakoon, että pääministeri Aho ei suostunut antamaan suomenkielistä liittymissopimusta eduskunnan luettavaksi.

Muutamat henkilöt minun lisäkseni olivat kiinnostuneet, missä EMU-varauma oli sovittu.  Syksyllä 1999 löysin vinkin ”Suomi Euroopan unionissa”-kirjasesta ja sain otteen salaisesta pöytäkirjasta 1.12.1999. Tammikuussa 2000 Ulkoministeriö kieltäytyi luovuttamasta pöytäkirjaa Viljo Vuoristolle, jolle olin joulukuun alussa lähettänyt otteesta kopion. Vuoristo sai mahdollisuuden valittaa salaamispäätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja valitti.

Mainittakoon, että presidenttinä oli tuolloin Martti Ahtisaari, pääministerinä Paavo Lipponen ja ulkoministerinä Tarja Halonen. Syksyllä 2000 korkein hallinto-oikeus teki ratkaisun, jossa se kovensi salassapitoargumentteja eli KHO ryhtyi suojelemaan valtiopetokselliseen toimintaan ryhtynyttä valtiojohtoa.

KHO:n ratkaisun jälkeen otin yhteyttä useisiin kansanedustajiin. Vain Sulo Aittoniemi kiinnostui asiasta.  Aittoniemi teki 5.4.2001 KIRJALLISEN KYSYMYKSEN 496/2001 ”EU-ministeriryhmän pöytäkirjan 20.12.1993 ja siihen liittyvien muistioiden julkisuus”.

Euro-kriittisenä tunnettu ulkoministeri Erkki Tuomioja kävi arkistossa lukemassa pöytäkirjan ja liitemuistion. Tuomioja päätti vapauttaa asiakirjat salassapidosta. Kun Aittoniemi ilmoitti minulle, että Tuomioja vapautti pöytäkirjan muistioineen, pyysin niitä Ulkoministeriöstä. Kirjeen saatuani menin  Satakunnan Kansan päätoimittajan Erkki Teikarin luokse. Teikari antoi Helsingissä toimineelle toimittaja Maarit Rauniolle tehtävän haastatella ulkoministeri Erkki Tuomiojaa.

Satakunnan Kansa uutisoi haastattelun 10.5.2001. Toimittaja Raunio kysyi Tuomiojalta:

-EU-ministeriryhmä totesi 20.12.1993 mm. että kansalliset päätökset osallistumisesta Emun kolmanteen vaiheeseen tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa. Harhautettiinko tällä ”varaumalla” eduskuntaa, kuten jotkut katsovat?

Tuomioja vastasi:

– Sitä pitää kysyä niiltä, jotka ovat tuolloin olleet tätä mahdollista harhautusta tekemässä, edellisen edelliseltä hallitukselta.

Mainittakoon, että Esko Aho tunnusti jo 1.12.1999 Huittisten Risto Ryti-salissa, että Markan hävittämisessä oli kyse perustuslakiin liittyvästä kikkailusta.

Toimi Kankaanniemi tunnusti Uuden Suomen blogissa 29.8.2012:

”Jorma Jaakkola, en kiistä mitään, mitä  olet tutkimuksissasi saanut selville.”

Myös Mauri Pekkarinen tunnusti EMU-harhautuksen minulle 26.5.2020 lähettämässään sähköpostiviestissä.

Tehtävä Suomen valtamedialle Suomen talouden pelastamiseksi

Suomen valtamedian tehtävä on esittää 20.12.1993 kokouksessa mukana olleille EU-ministeriryhmän jäsenille kysymys:

Harhautettiinko salaiseen pöytäkirjaan kirjoitetulla ”varaumalla” eduskuntaa?

EMU-varaumapöytäkirja salaamisdokumentteineen on kotisivullani http://jormajaakkola.fi/EMU-petos