Sananvapaus Suomessa on uhattuna. Vallalla oleva kehitys johtaa siihen, että tietyistä aiheista voi olla vain yhtä mieltä. Jos uskallat esittää erilaisia mielipiteitä, sinut pyritään hiljentämään.

Katsoin juuri dokumentin (TV1 4.11.2019) Berliinin muurista. Ohjelmassa kuvattiin entistä Itä-Saksaa ja sen salaisen poliisin Stasin toimintaa. Mieleen hiipi ajatus, että alkaako Suomi kohta muistuttaa entistä Itä-Saksaa, sillä meilläkin joistain asioista tuntuu olevan vain yksi totuus. Tätä totuutta valvotaan ja jos olet eri mieltä ja sanot sen ääneen saatat joutua hankaluuksiin.

Tuntuu, että Suomeen on syntynyt joidenkin tiedostavien piirien eliitti, joka valvoo aktiivisesti erilaisia mielipiteitä ja kertoo mitä tietyistä asioista voi sanoa.

Jos joku esittää väärän mielipiteen esimerkiksi maahanmuuttajista tai seksuaalisista vähemmistöistä, voi edessä olla vähintään julkinen tuomio tai jopa tutkintapyyntö.

Poliisin on pakko tutkia ja viimeistään valtakunnansyyttäjä toimii.

Kun aktiivisesti politiikassa vaikuttava maahanmuuttaja sanoo, että kaikki tiettyä puoluetta äänestävät ovat rasisteja, ketään ei loukata. Valtakunnansyyttäjää asia ei kiinnosta, eikä tiedostavien kansalaisten joukko herää.

Juuri julki tullut valtakunnansyyttäjän päätös kansanedustaja Päivi Räsäsen pamfletista vuodelta 2004 kuvaa tätä kehitystä. Edes uskonnosta, ainakaan kristinuskosta, ei näköjään saa esittää omaa kantaansa. Ei, sillä se saattaa loukata.

En ota kantaa Räsäsen kirjoituksen sisältöön, mutta puolustan hänen, kuten kaikkien muidenkin suomalaisten oikeutta sananvapauteen. Sitä vapautta ei kukaan saa viedä pois. Tappo vanhenee rikoslain mukaan 20 vuodessa, mielipide valtakunnansyyttäjän tulkinnan mukaan vasta silloin kun kirjoitettua tekstiä ei voi enää lukea. Tämän tulkinnan mukaan ”väärä mielipide” voidaan rinnastaa murhaan, joka ei vanhene koskaan.

Suomessa on jälkeenpäin ihmetelty suomettuneisuuden ajan sensuurijärjestelmää. Suomessa vallitsi silloin yksi totuus tietyistä asioista. Jos olit eri mieltä, sait ulkopoliittisesti epäluotettavan leiman. Se leima ei lähtenyt ilman perusteellista katumusta. Tuon ajan en luullut enää koskaan palaavan, mutta ihmeellistä kyllä, sensuuri vaikuttaa olevan täällä taas.

Olen huolissani myös tiedotusvälineistä, sillä ne näyttävät hyväksyneen nykyisen kehityksen. Valitettavan usein ne harjoittavat agendajournalismin lisäksi myös itsesensuuria, joko tiedostaen tai tiedostamattaan.

Lähde: https://www.jukkakopra.fi/ajankohtaista/sanavapauden-tila-suomessa/